JOELIINAN KARAVAANIKOMPPI (Tammi 2001)

Joeliina matkustaa Egyptin aurinkoon kotiväkensä kanssa ja jättää taakseen räntäsateen ja pikkujoulukauden. Perhe majoittuu aidattuun lomakylään, jonka alueella ainakin hiekkarantaa riittää. Samalle seuramatkalle osuu nuorison ykkösbändi Rapuräikkä, jonka jäsenet mekkaloivat äänekkäästi jo lentokoneessa.

Suunniteltu Kairon-matka muuttaa luonnettaan, kun isä ja Ritva sairastuvat katalaan vatsatautiin. Onneksi Joeliina saa seuraa Nallesta, Rapuräikän kitaristista, josta löytyy yllättäen sangen mukavia piirteitä. Nalle on korvaamaton opas historiallisessa museossa ja hän auttaa Joeliinaa myös hiekanhakumatkalla Kairon yössä. Joeliina on nimittäin luvannut toimittaa Ritvan taiteilijasiskolle aavikon hiekkaa Ajan hukka -taideteosta varten. Kotoisessa junttipoliksessa kallisarvoinen hiekka tosin päätyy hieman maanläheisempään käyttöön…

Joeliinan karavaanikomppi on kolmas Joeliina-sarjan kirja. Aiemmin Joeliina on matkaillut kirjoissa Joeliinan hupaduurit sekä Hikeä ja Hiiripolkkaa, Joeliina.

16-vuotias Joeliina lähtee syyslomalla koulun kuoron retkelle Prahaan. Ja mitä tapahtuukaan, kun bussilastillinen eurokelpoisia tyttöjä ja poikia joutuu elämään yötä päivää yhdessä. Nauru, laulu ja kännykät soivat, kun kultakurkut kohtaavat matkanteon ja ihmissuhdetaitojen realiteetit. Mukana nuorten menossa sinnittelevät historian opettaja Napoelon ja kuoronjohtaja Ritva, joka osaa tarvittaessa olla napakka kuin neljänkymmenen asteen pakkanen.

Millaiseksi osoittautuu Joeliinan sähköpostimies Marc? Voittaako tämä ranskalainen virtuaalikumppani umpitutun koulun maalaisjuntin? Millaista on yöelämä kaukana kotoa? Entä miten kuoro selviää, kun kaikki yhteiset rahat katoavat? Kuoron keikka kääntyy varsinaiseksi hupaduuriksi.

Joeliinan hupaduurit aloittaa uuden nuortenkirjasarjan, jossa menoa, melskettä ja ihmissuhdesotkuja riittää. Mari Mörö on palkittu kirjailija, joka on saanut mm. Arvid Lydecken -palkinnon lastenromaanistaanSakun lintukesä. Sarjan toinen kirjoittaja on äidinkielen opettaja Kati Kinnunen, joka on kirjoittanut pitkään mm. sanomalehtipakinoita.

Joeliina on päässyt kesätöihin Pariisiin, tuohon muodin mekkaan, rakastavaisten kaupunkiin, kulttuurielämän keskukseen. Kesätyöpaikka on Euro Disneyn huvipuisto, tarkemmin sanottuna Disney-rihkamaan erikoistunut myymälä. Harmi kyllä paras kaveri Minni ei läpäissyt työhönottokarsintaa, mutta pärjäähän Joeliina itsekseenkin.

Kahdeksan viikkoa vuorotyössä Ranskanmaalla näyttää Joeliinalle paljon sellaista, mihin opaskirja ei yllä. Työ on rankkaa, ja niin on rahojen kanssa taiteilukin. Kaikkia nähtävyyksiä ei millään ehdi koluta, vaikka taksikuskit ovat temperamenttisia ja metrotkin kulkevat. Monenlaista ehtii silti tapahtua. Siitä pitävät huolen ympäri maailmaa saapuneet huvipuiston työntekijät, kuten kummitustalon puolalainen isäntä Karl ja ruotsalainen hippahilleri Bettina, joka sattuu olemaan Joeliinan huonetoveri.

Ja kun vielä kotikaupungin kaverit saapuvat Pariisiin, riittää kesässä sulattelemista pitkäksi aikaa. Elokuun koittaessa ei kotiinpaluu olekaan kovin haikeaa.

VESIPAJATSO (WSOY 1997)

Toisin kuin väitetään elämä ei ole sarja pettymyksiä vaan ketju häiriöitä. Lieviä, ihania tai salaisempia. Joka tapauksessa tilapäisiä ja lyhytkestoisia.

Mari Mörön kirja sisältää seitsemän novellia. Niissä liikutaan monenlaisten häiriöiden maailmassa. Niminovellissa kiusaajaa hoidetaan vesipajatsolla - ainakin tilapäisesti. Kertomuksessa "Tipotie 7" haaveillaan käsin poratuilla madonrei'illä varustetuista keittiökaapistoista ja bombaylainen apina rassaa perheen sisäisiä suhteita. Tarinoiden lukija ei voi naurultakaan välttyä eikä sanojen haulikuuroja pääse karkuun.Vesipajatso on tekijänsä kolmas nuorten kirja. Aiemmin ovat ilmestyneet romaanit Tulimaan metro (1995) ja Kolmen ruudun kalifi (1996).

KOLMEN RUUDUN KALIFI (WSOY 1996)

Jussi-Pekka Markkanen aloittaa taidelukion Savonlinnassa. Poika petivaatteineen kuskataan asumaan viisikymppisen vanhanpojan luokse. Vuokraisäntä laatii sääntöjä kekseliäämmin kuin Jumala ja Mooses yhdessä, siksi Markkanen kypsyy pian äijään ja muuttaa luokkatoverinsa Pekan kaksioon.

Taidelukiolaisten viikonloppubileet ovat raisuja, ja niiden tapahtumia setvitään pitkin lukukautta. Markkasen mielestä pelehtimisessäkin pitää olla narut hallussa. "Ei kai elämän tarvitse olla mustavalkoista koska koko paletti on käytössä," hän filosofoi. Välillä Markkaseenkin iskee nuoruuden surkeus, silloin hän tarttuu kynään ja raapustaa uuden kolmiruutuisen sarjakuvan.

Jussi-Pekka Markkanen on tuttu kaveri Mari Mörön nuortenromaanistaTulimaan metro (1995). Kolmen ruudun kalifi kertoo täysin itsenäisen tarinan sarjakuvia piirtävän Markkasen syyslukukaudesta taidelukiossa.

Jussi-Pekka Markkanen viettää isänsä ja Javanaisen kanssa viikon Berliinissä. Kun isä käy päivisin kursseilla, Markkanen vatkaa pasianssia huoneessaan tai kuljeskelee majapaikan lähitienoilla.

Iltaisin liikutaan metrolla, paljon suuremmalla kuin pojan unien alla kulkeva Tulimaan metro. Markkanen puree alahuultansa ja kommentoi mielessään omaperäisesti niin nähtävyyksiä, museoiden muinaisia sandaaleja kuin tavaratalon haisevaa juustohyllyä.

Teknobailuista olisi kavereille kertomista. Mielessä pyörii kuitenkin koko ajan samaa luokkaa käyvä arvoituksellinen Hanna. Matkaviikolla Markkanen täyttää 14 vuotta – ja pettyy, kun isä ei huomaa edes onnitella. Välit isään ovat kaiken kaikkiaan melko viileät. Toisin on mummon kanssa, mummolle Jussi-Pekka kertoisi Berliinin toilailuistaankin.

Mari Mörön ensimmäinen nuortenromaani on raikas ja vauhdikas tarina 14-vuotiaan nuoren kokemuksista, ajatuksista, perhe- ja kaverisuhteista.