Aasin kosto - kansikuva

AASIN KOSTO (Vakka ja Kansi 2011)

Loukkaantuneen eläimen voi lopettaa, siihen kelpaa hyvin pikkumutka. Vaan mitä tapahtuu, kun mutka unohtuu taskuun – ja eläimen tilalla onkin mies tai kaksi?

Kuuri - kansikuva

KUURI (WSOY 2009)

Tiedän nyt, että rakkauteeni on vastattu. Sen vuoksi minussa on tapahtunut täydellinen metamorfoosi.

Sodasta toipuva Suomi elvyttää kauppasuhteitaan ja kielenkääntäjä Karl Liljeqvist sodassa menneitä hermojaan. Karl uskoo uuteen aikaan ja uuteen keksintöön: Antabus on juuri rantautunut Suomeen. Karl pääsee lääkärin koekaniiniksi. Mutta kykeneekö lääketiede siihen mihin rakkaus ei kykene?

Hämmästyttävä kirja, kirjeromaani, joka on tekniikaltaan vaikea, mutta Mörö onnistuu hienosti. Ihmettelen myös, kuinka hän on niin hyvin voinut tulkita alkoholisoituneen päähenkilon tunteita ja toimintaa.
– Antti Tuuri

Mörön kirjeromaani sijoittuu sodasta toipuvaan Suomeen, jälleenrakentamisen aikaan, jolloin Antabus on rantautunut maahan. Päähenkilö Karl Liljeqvist on sodasta palannut mies, joka haluaa päästä patologisesta juomisestaan Antabuksenkin avulla, ja sitä kautta onnistua pitämään rakkaan Kaisinsa. Mörö on onnistunut tavoittamaan huikeasti aikakauden kielen, ilmaisut, kielen kautta lukija pääsee sisälle aikaan.
– Sofi Oksanen

Paikkaa ja mieltä - kansikuva

PAIKKAA JA MIELTÄ (WSOY 2008)

Kypsä ero on sellainen, etteivät lapset muuta kodistaan. Antaa aikuisten rampata asunnosta toiseen ja luukusta kolmanteen. Tämä on äidin ja ex-vaimon ehdoton vaatimus, hänellä kun on jo ammattinsa puolesta näkemystä ja paljon varoittavia esimerkkejä.

Ja hevonpaskat. Kolmen kodin loukussa ja kierrätysperheiden kiihtyvässä kippiliikkeessä kukaan ei asu oikeasti enää missään. Hoitolaitokseen joutuneen ukin omistamassa talossa perikunta tekee tahattoman ihmiskokeen, tavattoman kypsän ja halvan eron. Mutta muuta kypsää ei tontilla ole kuin puutarhaa hoitamaan palkatun Hakkilan kärräämä kasa hevosenpaskaa.

Paikkaa ja mieltä on eheäliikkeinen romaani aikalaisuuden tragikoomisista puolista. Mieli ei voi riittää kovin moneen paikkaan, mutta teot kantavat läpi seinien ja kattojen.

MITEN PUHUA NAISELLE (Kirjapaja 2005)

Moni mies hallitsee monologin. Dialogissa onkin omat riskinsä. Mistä puhua naiselle, joka ei halua kuulla mitään? Mitä nainen taas haluaa kuulla kaikesta huolimatta?

Sanallinen vuorovaikutus rakentuu kulttuuritaustan, käyttäytymiskoodien, henkilökohtaisten motiivien ja sosiaalisten taitojen perustalle. Puhua voi myös ilmeillä, eleillä, käsillä ja asennoilla.

Teoksen dialogit ovat suoraan tosielämästä – koettuja, kuultuja ja kuviteltuja.

Notkea, pakinoiva tyyli ja kirpeä huumori tekevät tästä vuoro vaikutuksen oppitunnista hauskan.

Mari Mörö on vapaa kirjailija, jonka runsas tuotanto sisältää mm. romaaneja, novelleja, pakinoita, elokuva- ja tv-käsikirjoituksia. Runeberg-palkinnon hän sai v. 1999 teoksestaan Kiltin yön lahjat.

KÄRPÄSEN KOULU (WSOY 2005)

Ne on liimattu kiinni alustaansa ja niitä on tuhansia. Niiden päälle on laskettu silikonia. Kaikki katsovat samaan suuntaan, vaikka mitään ne eivät enää näe. Yksikään ei lennä kahdeksikkoa, surise saati sano mitään. Enää. Onko kauniimpaa, suuritöisempää ja puhuttelevampaa nähty?

Euroopan kulttuuriministerit ovat koolla Helsingissä. Kaupunkia ehostetaan monin tavoin. Sen vuoksi kärpäsillä päällystetty istuin, taideteos, pääsee viikoksi näytteille Helsingin asemahalliin. Tavalla tai toisella se linkittyy ihmisten elämään.

Mari Mörön tragikoominen romaani Kärpäsen koulu kantaa ilmavuudessaan pitkälle: on monisyinen aihe, herkullinen kieli, luja teema ja ennen kaikkea saatanallinen määrä kärpäsiä ja sanottavaa. Surina alkaa ja läpse käy, tarina kulkee useammalla siipiparilla ja ilmatilaa vallaten.

Natsapartio - kansikuva NATSAPARTIO (WSOY 2002)

Natsapartio on romaani lapsista, jotka elävät kulkulupien takana ja käskykielen keskellä. Maata pitää puolustaa ja tiettyjä taitoja harjoitella kaiken aikaa – siitä pitävät aikuisten ohella isommat pojat huolen. Viis siitä, onko touhussa mitään järkeä, aika harvoissa asioissa on.

Räkänokkaisinkin joutuu mukaan, jos ei muuhun niin virittämään keppejä putkimiinoiksi puihin tai keräämään hylsyjä. Tällä pataljoonalla on myös yksikkönsä ja komentajansa. Olli, tarinan kertoja, joutuu omalta osaltaan vastaamaan taistelukunnon säilymisestä niin kuin nyt kahdeksanvuotias voi, henki kurkussa. Natsoja on monenlaisia; niitä joita kerätään ja niitä, joita potkitaan pois. Räkänokka oppii ennemmin tai myöhemmin, mitä on tuli ja mitä on liike.

Natsapartio kuvaa tragikoomisin sivalluksin maanpuolustushengellä kyllästettyjä lapsia, joiden arjessa kertasinkoa, panssarivaunua tai ruutiannosta ei tarvitse tiirailla monitorista.

Lyhyttä tavaraa - kansikuva LYHYTTÄ TAVARAA (WSOY 2000)

Mari Mörön pakinakokoelma esittelee monipuolisen ja palkitun kirjailijan tippaleipäpuun vankalla oksistolla. Mukaan on sahattu lehti- ja radiopakinoita sekä ennen julkaisemattomia tekstejä.

Lyhyttä tavaraa kehittää oppimisympäristöjä. Se on hankesalkun laajapohjainen esiselvitys poikkihallinnoituun Suomeen.

Lyhyttä tavaraa on editoitavissa, esitettävissä, keitettävissä, kuljetettavissa, levitettävissä, markkinoitavissa, myytävissä, tuotteistettavissa ja vaihdettavissa. Kopioitavissa se ei ole.

KILTIN YÖN LAHJAT (WSOY 1998)

Ensimmäisen painoksen takakansiteksti:

Siia elää kauramössöllä, avain alushousuissa ja kiltin yön lahja äidin korvikkeena. Siia on kuusi vuotta vanha, tyttö, jonka päätä pyörittää televisiosarjojen todellisuus, ostoparatiisin tavaramaailma ja lähiön pikkurikollinen piiri.

Tässä olisi mies, jolla on auto, kullanvihreä ja hiljaismoottosinen. Tson Nurmi…

Siian naapuriin kotiutuu Pietarista kaksi miestä: tragikoominen luuseri Pöyhönen ja epämääräisiä bisneksiä pyörittävä Viikki. Nämä eivät pysty katsomaan sivullisina pienen tytön yksinäistä elämää. Viikki ottaa Siian hoiviinsa. Tämän äidillä ei ole siihen aikaa, koska hän tanssii Sinisessä Sakiirissa tukka isona ja paljon koruja päällä.

Mari Mörön ensimmäinen romaani ei selitä eikä moralisoi maailmaansa. Se on surkea ja hauska. Toivoton se ei ole.

Tson Nurmen auto on nyt maahantuojalla vakuutustarkastuksessa. Tsonilla on musta leuka kun parta kasvaa paljon. Ja hihan napitkin on kultaa eikä hilsettä missään.

Viidennen painoksen takakansiteksti:

Kiltin yön lahjat on monipuolisen Mari Mörön läpimurtoteos, joka nousi sekä Finlandia-, Savonia- että Olvi-palkintoehdokkaaksi ja palkittiin vuonna 1999 Runeberg-palkinnolla.

Mörön kirja etenee tehokkaasti. Turhanpäiväisiä ei märehditä, ketään ei säälitä eikä lauseeseen jäädä makaamaan. Kiltin yön lahjat antaa tunteen kokonaisesta, yhteisestä ja jopa ymmärrettävästä maailmasta, mikä on enemmän kuin muilta ilmaisun ja tiedotuksen välineiltä – usein jopa kirjoilta uskaltaa vaatia. Se ei vastannut odotuksia, se on jotain muuta, se on yllätys.
– Runeberg-palkinnon perusteluista

Mari Mörön romaani on ilahduttava tapaus. Sen eri äänet, ihmiset, arki ja sattumukset kulkevat luontevasti, herkästi, monien vivahteiden ja yksityiskohtien kautta eläen.
– Kristina Carlson, Suomen Kuvalehti

Siivet - kansikuva

SIIVET (WSOY 1992)

Mari Mörö (s. 1963) kirjoittaa luontevaa proosaa elämän arkisista ehdoista: perheestä, ihmissuhteista, yksinäisyyden ja nuoruuden painosta. Tummasävyiset kertomukset liikkuvat pääosin sisä-Suomen pienissä kaupungeissa, välillä käydään ruotsinlaivalla ja Torontossa. Mörön ihmiset ovat lihaa ja verta, toimeentulosta ja läheisyydestä kamppailevia nuoria ja aikuisia.

Mari Mörö kirjoittaa tarkasti. Hän varioi teemojaan, vaihtaa tyylilajia ja näkökulmaa. Minä-kertoja tuo yleispätevän tekstin lähelle.

Sataa. Vintin imelä pöly maistuu jo suussa. Yritän kirjoittaa joka päivä jotain, mutta en saa onnistumaan. Lapsuus kasvaa kaikesta kuin home. Se tulisi selättää, kirjoittaa pois mutta kaikki tuntuu niin mahdottomalta. Olen kolmekymmentäkaksi ja orpo, en fil. kandi, en äiti, en edes rouva saati terve.

Lapsuus jäähtyy, vähenee. Ja kaikki muu aika, jota yritän elää, hajoaa käsiin kuin puuteri.

Mari Mörö on vapaa kirjoittaja. Hän asuu Anttolassa.

ajankohtaista kirjailija kurssitusta puutarha  

Jo kertaalleen luodun matkimista tai sen syvimmän olemuksen kohtaamista — aivan kuten haluatte — kutsutaan inspiraatioksi. 
Idea vain muuttaa hahmoaan, oikoo itseään toisessa muodossa.
(Mari Mörö: Melkein kaikki itää)

 

© Mari Mörö & Hanna-Sisko Onnela Kaikki sivuston kuvat © Mari Mörö.
Ethän käytä sivuston kuvia ilman lupaa.