Touhutarha - kansikuva

TOUHUTARHA − MULTAA VARPAISSA MESITIELLÄ (Kirjapaja 2011)

Koulunkäynti tuntuu mälsältä, kunnes Oskari löytää uuden kotitien päästä kummallisen talon. Sen pihalla lentelevät ihmeellisen väriset perhoset, ja aivan kuin sieltä kuuluisi kotkotusta. Mitä kummaa! Puutarha keskellä kaupunkia.

Oskari tutustuu talossa asuvaan Onerva-mummoon ja puutarha osoittautuu oivaksi leikkipaikaksi: touhua, hupia ja yllätyksiä riittää. Mutta kaikki eivät pidä puutarhasta yhtä paljon… Puutarhan pelastamiseen tarvitaan lopulta koko Mesitien väki.

Markan possu - kansikuva MARKAN POSSU (Vakka ja kansi 2011)

Uusi sarja yhdistää laulun ja kuvakirjan. Mitä tapahtuu, kun Pentti Rasinkankaan klassikkolaulu Markan Possu alkaa elää omaa elämäänsä kuvakirjana? Tunnetut ja palkitut tekijät, kirjailija Mari Mörö ja kuvittaja Virpi Talvitie antavat laululle uuden elämän. Humoristinen ja lämmin henkinen kuvakirja on juuri niin possumaisen villi ja vauhdikas kuin Rasinkankaan laulukin. Kirja sisältää Markan Possun nuotit. Markan Possu on ensimmäinen osa kirjasarjasta Laulu laajenee, jossa vanhoja tunnettuja lastenlauluja kirjoitetaan kertomuksiksi.

Surunappi - kansikuva SURUNAPPI (Lasten keskus 2009)

Vilin ja Ennan veli Olli on sairas, eikä hän parane. Miksi joku sairastuu, mutta joku toinen saa olla terve? Kaikkea ei ihminen, eikä edes mummon virkkaama tuhatjalkainen, voi ymmärtää.

Sisarukset kohtaavat elämän rajallisuuden, kun Olli menehtyy. Koko perheellä on surun ja ikävän aika. Silloin mummo ompelee mustan napin tuhatjalkaiselle.

− Se on vähän niin kuin surunappi, mummo sanoo. − Nappi kertoo, että sen kantaja on menettänyt läheisensä ja suree häntä.

Surunappi-kirjassa seurataan menetyksen kohdanneen perheen arkisia tilanteita hyvinä ja huonoina päivinä  päivinä, jolloin suru on voimakas tunne muiden tunteiden joukossa. Tarinoissa ihmetellään ja kysytään miksi. Teinkö jotakin väärin, että tämä sairaus tuli juuri meille, eikä sitä voitu parantaa?

Hyvien ja kauniiden muistojen vaaliminen auttaa surussa eteenpäin ja läheisten ihmisten apu ja tuki tuo lohtua. Ja niin kuin puu saa uusia lehtiä, saa ihminen menetyksen jälkeen pikkuhiljaa voimansa takaisin

Ihan sopiva maailma - kansikuva IHAN SOPIVA MAAILMA (Lasten keskus 2008)

Vähky on tottunut mittailemaan maailmaa: niin hän saa kaiken järjestykseen. Mutta mikä se sellainen maailma on, jota kaiken aikaa pitää mittailla? Vähky oppii, että puu on puu ja pilvet pilviä ilman, että hän tietää niiden määrän.

Maailma on kaunis ja sopiva kaikille sellaisena, kuin mitä se on.

Helokki ja hiirenvirna - kansikuva HELOKKI JA HIIRENVIRNA − KUKKARETKI PIHAMAALLE (Kirjapaja 2008)

Mitä kaikkea pihalla kasvaakaan? Tuolla päivänkakkara, lemmikki, tuolla pehmoinen kissankäpälä ja tuossa toukka päiväkävelyllä − pihalla voi tavara yhtä ja toista, kun huomaa vain katsoa. Miten monenlaisia kukkia ja kukkien kavereita onkaan aivan kodin lähellä.

Helokki ja hiirenvirna johdattaa pienet ja isommatkin kukkien ystävät kasvun ja kukkimisen ihmeiden luo.

Yhtenä aamuna huomataan − pihasta on tullut kukkamaa.

Jutta ja Julius Puutarhan parissa - kansikuva JUTTA JA JULIUS PUUTARHAN PARISSA (Puutarhaliitto 2007)

Kiepillä, kaarella, kiemuralla, 
mutkalla, metkalla makkaralla!
Varren verran vuorollaan,
jokainen on juurillaan.
Revonhäntä, jänönhäntä,
yksikään ei vähänläntä!

6-vuotiaat kaksoset Jutta ja Julius muuttavat äidin, isän ja pikkuveljen kanssa upouuteen taloon, jonka piha on vielä alkutekijöissään. Naapurikseen lapset saavat omaa puutarhaansa hoitavan eläkeläispariskunnan, Taunon ja Tellervon. Yhdessä rakennetaan ihmeellinen mullantekokone, seurataan miten pieni siemen muuttuu jättikurpitsaksi ja istutetaan kaksosten kotipihalle monenmoisia uusia kasveja.

Kirjailija Mari Mörön ja Finlandia Junior -palkitun kuvittaja Marjo Nygård-Niemistön lastenkirjassa eletään vuosi puutarhassa luonnon ja kasvun ihmeitä tarkkaillen. Lämminhenkistä tarinaa täydentävät runsas kuvitus, napakat tietoiskut ja riemukkaat lorut.

KÄRRYKOTI KULLAN KALLIS (Tammi 2006)

Kuka malttaa mennä syömään, jos saa liitää vaahteranlehti laskuvarjonaan ja mätkähtää sammaliin? Atte ja Sipi ovat kaksi päästäistä, jotka rakastavat leikkimistä ja liitämistä. Heidän paras ystävänsä on liito-orava Tenho, joka voi liidellä alas puusta ilman laskuvarjoa. Mallillaan olisi elämä muutenkin, sillä ruosteisesta kurkkupurkista on juuri päästy muuttamaan kärrykotiin. Omatoimihissiä ei joka paikassa ole!

Mutta jos kärrykotiin muuttaa, niin on mahdollista että koti lähteekin liikkeelle. Voi päätyä minisian kaveriksi löytöeläintaloon ja keskustella vanhan sirkuskoiran kanssa, joka on melkein aatelinen.

Lumoava saturomaani metsän pikkueläimistä ja Olgan löytöeläinkodista Christel Rönnsin hauskasti kuvittamana.

  ARVI JA PULPURAATTORI (Tammi 2006)Eräänä päivänä koko koulu pimenee kesken päivän: sähköt ovat poikki. Silloin Arvi kaivaa repustaan esiin uusimman kapistuksensa ja sytyttää siihen valon. Luokkatoverit ovat ihmeissään, mitähän Arvi on tällä kertaa keksinyt? Arvi asuu saaressa ja koulumatkaa kertyy paljon, yli kuusikymmentä kilometriä. Osa matkasta taittuu omalla kulkupelillä, tuuliautoilla. Ja onneksi saarella asuu myös keksijä Reino, jonka härveleitä Arvi saa kokeilla. Pulpuraattori on uusin niistä  Urpasenmäen kolmasluokan kohua herättävä kapine. Lelut pidetään repussa, opettaja sanoo. Mutta eihän pulpuraattori ole mikään lelu, vaan jokaisen kolmasluokkalaisen tarvitsema yleiskone. Pulpuraattori kertoo koulun ruokalistan, soittaa huilua Arvin puolesta ja keksii nimen Tuomon kissalle. Voiko enempää toivoakaan?Toinen, riemastuttava Patentti-Arvista kertova kirja Kirjava kukko -sarjassa.

HYVÄÄ TIETÄ HYSSYMAAHAN (Kirjapaja 2006)

Unen alta painavasti
välkkyy kimmeltävä rasti.
Näet yhden, huomaat muita
tähtivanan, pikkukuita.

Hyvää tietä Hyssymaahan tuo tarinoita lasten ja aikuisten yhteisiin iltahetkiin. Anna-Liisa Hakkaraisen sadunomaiset kuvat ja Mari Mörön veikeät runot johdattelevat unien äärelle ja kutsuvat jatkamaan mielikuvitusmatkaa Hyssymaassa. Matka unien maahan voi alkaa.

  PATENTTI-ARVI (Tammi 2005)

 Mistä tulet ja millä tavalla? opettaja kysyi.
 Ensin ajan omalla autolla lossin luokse, Arvi aloitti.
 Mitääh? kysyivät kaikki.

Ekalla yltin tunnilla opettaja pyytää kaikkia piirtämään oman koulutiensä ja kertomaan siitä, Arvi selostaa tarvitsevansa vähintäänkin kaksi paperia, koska hänen koulutiensä on niin pitkä. Arvi asuu saaressa ja alkumatka taittuu omalla kulkupelillä: maitokärryistä, vanhasta teltasta, mopon renkaista ja erinäisistä muista osista rakennetulla purjeautolla, jonka rekisterinumero on ARV-1.

Tuuliauton lisäksi arvolla on saarella muitakin menopelejä kuten nojapyörä. Patentit ovat kuitenkin vielä hakematta joten keksintöjen piirustuksia ei passaa levitellä laajemmalti. Arvin naapurissa asuu Tolvasen Reino, jonka keksijänpajassa Arvi viettää paljon aikaa.

Uusilla luokkatovereilla on sulattelemista, Arvin elämä kuulostaa aika erilaiselta kuin kaupunkilaiselämä. Videovuokraamoon on 65 kilometriä, samoin uimahalliin ja kirjastoon. Mutta silti Arvilla tuntuu riittävän tekemistä!

TOIVOMUSKAIVO (Tammi 2004)

Niko ei oikein osannut kuvitella toiveita toteuttavaa kaivoa. Sen sijaan hän piirsi pienen omenapuun. Jos opettaja kysyisi, kaivo voisi olla piilossa. Onhan niitä piilokameroita ja piilolinssejä, miksei sitten piilokaivoja, Niko järkeili.

Lämmin ja hauska tarina 9-vuotiaasta Nikosta, tavallisesta ja herkästä pojasta ja hänen elämästään: koulunkäynnistä, kavereista, kodista. Ja siitä, joka tulee sekoittamaan tätä tuttua ja turvallista elämää: Sirkestä, Nikon äidin kummitytöstä, joka on tullut asumaan heille viikon ajaksi.

Mari Mörön lastenromaani on oikea helmi: pienen pojan tunteita on harvoin kuvattu näin hellästi ja osuvasti. Kirjan on kuvittanut Liisa Kallio.

PYRYHATTU JA VIIMAPÄÄ (Tammi 2002)

Oletko kuullut Haamukankaan kangastehtaasta, jossa on jo sadankuudenkymmenen vuoden ajan valmistettu haamulakanoita? Entä ukosta, joka mittasi kaiken: unensa, vaatteensa, postinsa ja samalla kaikkien naapureidenkin postit? Pyryhattu ja Viimapää puolestaan keräävät tuulta ja myyvät sitä torilla purjehtijoille ja maanviljelijöille. Mutta eräänä päivänä tuulivarastot loppuvat, sillä tuuli on kyllästynyt tuulemaan ja mennyt piiloon. Pyryhatun ja Viimapään on lähdettävä etsimään sitä.

Hyväntuulinen satukokoelma, jonka parissa viihtyy niin lapsi kuin aikuinenkin. Mari Mörön sadut on valloittavasti kuvittanut Christel Rönns.

NELIVETO (Tammi 2001)

Peku on aina haaveillut omasta lemmikistä. Lomamatkalla Italiassa Peku päättää toteuttaa haaveensa, ja ostaa pikkuruisen kilpikonnan lemmikkieläinkaupasta. Konnan nimeksi tulee Neliveto, vetäähän se itseään eteenpäin kaikilla neljällä pikku raajallaan.

Kilpikonnasta ei tiedä kukaan muu kuin Matias, Pekun kaveri lomamatkalta. Neliveto saa väliaikaisen kodin saippuakotelosta ja matkustaa salaa Pekun repussa Suomeen. Matkalla lentokentältä kotiin tapahtuu kuitenkin jotain kamalaa: reppu unohtuu taksiin. Peku ei voi sanoa mitään isälle ja äidille, jotka ihmettelevät Pekun huolta kadonneesta repusta. Kuinka käy Nelivedon? Entä mitä sanovat vanhemmat Pekun touhuista?

Edellisestä Vihreä varis -sarjassa ilmestyneestä kirjastaan, Sakun lintukesä, Mari Mörö sai Arvid Lydecken -palkinnon.

ÄKKIHÄLY (Tammi 1999)

Kaksi seikkaa päässä keikkaa: on sillilounaat umpijäisiä ja talvikollit sekopäisiä.

Äkkihälyn runoissa jojomellikuu, hupatuskiulu ja puhjonaama ovat iloista arkipäivää. Tutuksi tulevat niin Nöyhtämaan napakeiju kuin Jaakoppi Luttinen ja Puttosen Saarakin. Sambaa, sitsiä ja salsaa pistellään villisti ja ollaan pelkkää sivujalkaa. Mitä teki heppu Tuusa Nuusanen kun tieltä löysi satasen? Entä minkälainen onkaan hälläpyöräperhosen reitti?

Mari Mörön iloittelevat lastenrunot kutsuvat mukaan elämän äkkihälyisiin tuokioihin. Anne-Maria Muhosen lennokkaat kuvat luovat kirjalle raikkaan satumaisen ilmeen

SAKUN LINTUKESÄ (Tammi 1998)

Näkemiin lätkäjuliste, näkemiin sininen matto ja parvisänky, hyvästi karttapallo. Saku on lähdössä kesäksi maalle, eikä se tunnu ollenkaan hyvältä. Elokuuhun asti täytyy nököttää jossain hirsimökissä, jossa ei ole edes sähköjä, kuka sellaista kestää!

Mutta loppujen lopuksi kesästä ei tulekaan aivan mahdoton. Saku tutustuu salaperäiseen mökkinaapuriin, erakkomaiseen Linkku-Lankiseen, joka näyttää ihan maahiselta. Lemmikkikorppi Hermanni harteillaan mies paljastaa Sakulle elämänsä salaisuuksia. Ja vielä jännittävämmäksi kesä kuumenee, kun näköpiiriin ilmaantuu hämärä miesjoukko, aivan kuin suoraan gangsterielokuvasta.

Sakun kesään mahtuu yllätyksiä, jännitystä ja vakoiluretkiä. Ihan pikku juttu ei ole sekään, että Irina-serkkku osoittautuu ihan mukavaksi tytöksi ja kunnon kaveriksi.
ajankohtaista kirjailija kurssitusta puutarha  

Jo kertaalleen luodun matkimista tai sen syvimmän olemuksen kohtaamista — aivan kuten haluatte — kutsutaan inspiraatioksi. 
Idea vain muuttaa hahmoaan, oikoo itseään toisessa muodossa.
(Mari Mörö: Melkein kaikki itää)

 

© Mari Mörö & Hanna-Sisko Onnela Kaikki sivuston kuvat © Mari Mörö.
Ethän käytä sivuston kuvia ilman lupaa.